Kodin järjestämiseen liittyy tunteita ja arvottamista

Artikkelia päivitetty 26.2.2025.

Meillä jokaisella on omassa kodissamme enemmän tai vähemmän erilaisia tavaroita ja esineitä. Tavarat ja erilaiset materiaalit sekä niiden kuluttaminen ovat pysyvä, ja osin ristiriitainenkin, osa elämää. Tavaroista on tullut meille sekä välttämättömyyksiä että turhuuksia ja itsestäänselvyyksiä. Sopiva tavaramäärä helpottaa arkeamme, mutta liialliset tai jopa liian vähäiset tavaramäärät muodostavat haasteita. Omilla osto- ja kulutustottumuksillamme sekä tavaroiden systemaattisella läpikäymisellä, karsimisella ja järjestämisellä (kuratoimisella) voimme kuitenkin vaikuttaa todella paljon siihen, minkälaisilla tavaroilla ja esineillä kotiamme ja elämäämme täytämme.

Oman kodin esinemäärän hallitsemiseen liittyy monenlaisia näkökulmia, kuten ekologisuus ja kierrättäminen, tavaratyön vaatima ajankäyttö ja vaivannäkö, taloudellisuus ja rahan käyttö, neuvottelut säästämisestä ja poistamisesta sekä tunteet.

Usein kodin tavaroita ja esineitä ei välttämättä tule erikseen hirveästi mietittyä, elleivät ne aiheuta jonkinlaisia haasteita. Nämä haasteet voivat olla esimerkiksi tavaran rikkoutumisia, jolloin niiden tarve tulla huolletuksi, korjatuksi tai korvatuksi uudella tulee ajankohtaiseksi. Haasteet voivat myös liittyä esimerkiksi siihen, että kodin tavarat yksinkertaisesti vaikeuttavat jollain tavalla arjen sujumista (esim. siivoamisen vaikeus). Muutot ja erilaiset kodin sisällä tapahtuvat tilalliset muutokset (lasten muuttaminen kotoa pois, huonejärjestyksen muutokset, remontit jne.) edellyttävät meiltä yleensä lyhyessä ajassa tehokasta tavaroiden käsittelyä.

Tavaroiden käsittely sellaisenaan ei vielä välttämättä tarkoita sitä, että pysähtyisimme varsinaisesti pohtimaan tavaroidemme merkityksiä meille. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun muuton yhteydessä tavarat vain autopilotilla pakataan laatikoihin ja puretaan uuteen paikkaan. Sen sijaan esimerkiksi kodin tavaroiden läpikäyminen vähentämisen ja järjestämisen näkökulmasta edellyttää sitä, että pohditaan tavaroiden arvoa ja merkitystä.

Esineillä on yllättävän monitahoisia vaikutuksia meihin. Ne vaikuttavat esimerkiksi meidän sosiaalisiin suhteisiimme asemoimalla meidät suhteessa toisiin ja suhteessa erilaisiin normeihin. Tavaroiden avulla voidaan ilmaista kuulumista tiettyyn porukkaan. Niillä voidaan normalisoida asioita ja toisaalta niiden avulla voidaan tuoda esille poikkeuksellisia ja persoonallisia asioita. Tavaroilla ilmaistaan itseä, omia arvoja ja arvostuksia, kiinnostuksen kohteita, omaa ajattelua ja tunteita.

Esineisiin voi sitoutua monenlaisia tunteita. Kotien tavarat ovat olleet todistamassa elämän huippuhetkiä kuin myös kriisejä ja vaikeita kokemuksia. Jokainen meistä antaa omille tavaroilleen erilaisia merkityksiä ja näihin merkityksiin vaikuttavat ajatuksemme, tunteemme, kokemuksemme ja muistomme. Tavarat kietoutuvat osaksi omaa tarinaamme ja ne ovat osaltaan tukemassa muistamista ja muistojen taltioimista. Osa tavaroistamme on saattanut kulkea kanssamme pitkiäkin aikoja ja ne ovat voineet ikään kuin sulautua osaksi erilaisia elämänvaiheitamme.

Esineet herättävät meissä siis muistoja, tunteita ja jopa erilaisia aistikokemuksia. Tarkastellessamme itselle merkityksellisiä esineitä saatamme kuulla mielessämme esineeseen ja siihen liittyviin muistoihin liittyviä ääniä. Voimme ehkä nähdä mielessämme esineen alkuperäisen ympäristön tai saatamme jopa haistaa, tai kuvitella haistavamme, esineeseen liittyvän tuoksun. Tai tietty tuoksu saattaa tuoda meille mieleen tietyn esineen. Jokainen meistä aistii ja tunnistaa oman kehomme tuntemuksia eri tavoin. Myös esineet ja niiden muistelu tai niihin liittyvät tunteet saattavat aiheuttaa meille kehollisia tuntemuksia, kuten lämpötilatuntemuksia, väristyksiä, rentoutumista, lihasten kiristymistä/jännittymistä tms. Saatamme jopa pystyä muistamaan, miltä tietyn esineen koskettaminen tuntui, vaikka esinettä ei enää olisi olemassakaan.

Omista tavaroistani tunnistan useampia erityisen merkityksellisiä tai tunne- ja muistopitoisia tavaroita. Kodin järjestämisen kurssia ohjatessani ja keskustellessamme omista merkityksellisistä tavaroistamme, mieleeni putkahti täysin tyhjästä muisto omasta lapsuuden ajan herätyskellostani (joka minulla on kyllä vielä tallessa, mutta ei esillä niin, että se olisi jatkuvasti mielessä). Pystyin siinä hetkessä muistamaan hyvin kirkkaasti, millainen se oli (Mikki Hiiren näköinen rumpalihiiri punaisessa takissaan), millainen ääni siitä lähti (se lauloi kovaäänisen herätyksen hilpeänä rallatuksena ”Hey, hey, hey, good morning, let’s go!”) ja miltä tuntui sammuttaa herätys lakin kullanväristä koristetta painaen (ei liian kovasti, koska se oli hieman rikki ja saattoi irrota). Muistin myös elävästi sen tunteen, kun ei olisi millään jaksanut nousta ylös ja mietin, että ärsyttääkö rallatus vai tuoko se itseasiassa hyvää mieltä. Teininä se yleensä ärsytti, mutta muistoissani se kääntyy nostalgisemmaksi mielen piristäjäksi.

Suomessakin on tehty tutkimusta ihmisten tavarasuhteista. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistolla toimineessa Sensomemo-hankkeessa selvitettiin sitä, miten kodin esineet liittyvät osaksi ihmisten elämäkertaa, minkälaisia merkityksellisiä esineitä ihmisten kodeista löytyy ja millaisia materiaalisia ja aistimellisia muistoja niihin liittyy.