Yllä oleva kuva on Tasapaino-teoksesta, joka on osa Jyväskylästä löytyvää Aino-Kaarina Pajarin teosta Kiveen kirjoitetut vuodelta 2002.

Mitä sinä ajattelet tasapainosta? Tässä blogikirjoituksessa avaan minun ajatuksiani tasapainosta ja sen tavoittelemisesta.

Minulle tasapaino tarkoittaa sitä, että elämän eri osa-alueet ovat keskenään tasapainossa ja että elämä tuntuu mielekkäältä ja merkitykselliseltä. Tasapainoinen mieli on tyyni ja rauhallinen. Tasapainoiseen arkeen eivät minulla kuulu tulipalokiire tai valtava stressi tai ainakin voimavaroja vievistä asioista on mahdollisuus palautua riittävästi. Jos mietin elämääni taaksepäin, tunnistan sieltä tasapainoisia hetkiä ja sitten myös niitä vähemmän tasapainoisia ajanjaksoja.

Luulen, että useimmat meistä nauttivat tasapainoisesta elämästä. Kokemus tasapainosta on jokaisella meistä omanlainen ja se liittyy vahvasti meidän arvoihimme, tarpeisiimme, kokemuksiimme ja unelmiimme.  Mutta tunnistammeko me tasapainon silloin, kun meillä on sitä vai tunnistammeko paremmin ne hetket, kun tasapaino järkkyy? Itse ainakin koen, että osaan vasta nyt arvostaa tasapainoista elämäntilannetta paremmin, kun olen sen (ainakin) kerran menettänyt. Uskonkin, että tasapainon löytääkseen pitää olla kokemusta tai tietoa myös epätasapainosta. Epätasapaino voi ilmetä monella tavalla  ja usein siihen liittyy jonkinlainen elämän kriisi tai haaste, joka koettelee voimavaroja. Epätasapaino onkin jopa tarpeen silloin tällöin, jotta tietää ja muistaa, mitä tasapaino onkaan ja mitä se itselle merkitsee. Epätasapainon jälkeen on helpompi olla kiitollinen tasapainosta ja arjen sujumisesta. Epätasapaino, tai nykyään jo sen uhka, saa ainakin minut miettimään konkreettisia tekoja tasapainoa kohti.

Elämään kuuluvat erilaiset haasteet, kärsimykset ja vaikeudet. Kukaan ei välty niiltä ja se minkälaisia hankaluuksia elämäämme tulee, ei aina ole meistä itsestämme kiinni. Se miten pystymme kohtaamaan ja selvittämään nämä kriisit, riippuu mm. aiemmista kokemuksistamme, voimavaroistamme, toimintatavoistamme, ajatus- ja uskomusmalleistamme ja resilienssistämme eli psyykkisestä joustavuudesta ja kyvystämme palautua psyykkisesti erilaisista elämän haasteista. Meillä jokaisella on kuitenkin erilaisia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan hyvinvointiimme. Kiire ja stressi saattavat toki väittää muuta, mutta silloinkaan emme voi odottaa, että joku muu huolehtisi hyvinvoinnistamme, vaan se on meidän tehtävä itse. Läsnäolo- ja tunnetaitojen kehittäminen voi auttaa meitä lisäämään itsetuntemustamme, huolehtimaan paremmin omista tarpeistamme, parantamaan itsemyötätuntoa ja vahvistamaan tasapainoamme. Näitä taitoja kannattaa kehittää jo silloin, kun oma elämä on tasapainoisessa tilassa. Tällöin voimavarat riittävät paremmin vahvistamaan niitä taitoja, joita elämän kriisitilanteissa ennen pitkää tarvitaan. Hyvillä voimavaroilla varustettuna kriiseistä toipuminen on helpompaa.

Silloin, kun arjen tasapaino järkkyy, kaikki huomio kiinnittyy selviytymiseen. Siitä huolimatta voi olla vaikea pyytää apua, mutta kannustan ainakin pohtimaan, että minkälaista apua minä tässä tilanteessa tarvitsisin ja olisin valmis ottamaan vastaan, mistä ja miten minä sitä voisin saada ja voisiko joku vaikka auttaa minua avun pyytämisessä. Apu voi olla hyvin monenlaista. Se voi olla esimerkiksi vertaistukea ystävältä tai vertaistukiryhmästä. Keskusteluapua on myös mahdollista saada useista paikoista, kuten neuvolan tai terveydenhuollon/työterveyden kautta. Apu voi olla myös konkreettista apua lasten- tai kodinhoidossa. Esimerkiksi ammattijärjestäjä voi auttaa elämänhallinnan palauttamisessa kodin järjestämisen ja arjen rutiinien tai ajanhallinnan kehittämisen kautta. Uskon, että tasapainon palauttaminen onnistuu paremmin, helpommin ja nopeammin, kun uskaltautuu pyytämään apua.

Emme useinkaan voi valita niitä kriisejä, joita elämämme aikana kohtaamme. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, miten niihin suhtaudumme ja miten niissä tilanteissa itse toimimme. Valitsemmeko niitä tekoja, jotka vievät meitä lähemmäksi tasapainoa vai valitsemmeko sellaisia tekoja, jotka estävät tai hidastavat takaisin tasapainoon pääsemistä?